Kyllä ja ei. Päivittäin saamme uutta tietoa, jota pitää käsitellä, samalla opimme uutta. Tämä voidaan luokitella opiskeluksi. Työelämässä tulee uusia järjestelmiä, joita joutuu opiskelemaan, tämäkin on opiskelua. Nämäkin asiat voidaan mieltää normaaliin elämään kuuluviksi asioiksi, jotka eivät ole opiskelemista. Eli elämä on jatkuvaa opiskelua, kyllä ja ei.
Elämä on jatkuvaa opiskelua? Itse olen toteuttanut ajatuksen siten, että olen viimeiset neljä vuotta opiskellut hyvinvointia, jota voin tarjota muille. Ensin personal trainer koulutus, siihen kylkeen movement coach koulutuksen, joka sisältää kehonpainolla tehtyä harjoittelua ja liikkuvuus harjoittelua, ja kahvakuulaohjaajan koulutuksen. Viimeisin koulutus valmisti minut hierojaksi ja urheiluhierojaksi. Näillä koulutuksilla pystyn antamaan ja tukemaan ihmisille hyvinvointia.
Koska nälkää riittää aloitin jo vuosi sitten ja nyt jatkan opiskelua avoimessa YO:ssa aiheista urheiluravitsemus ja ravitsemustiede. Näiden opiskelujen avulla pystyn tukemaan ja ohjeistamaan terveellisessä ravitsemuksessa. Useille ravitsemus on sitä, että syödään mitä nenän alle tulee, ja tämä heijastuu jaksamiseen. Yksi tai kaksi pientä muutosta ravitsemukseen voi parantaa jaksamista reilusti. Urheilijalla voi olla ”paketti” kunnossa, mutta se viimeinen sentti ja sekunti jää puuttumaan. Usein syynä on ravitsemus, ravitsemusta ei ole laitettu kuntoon, vaan syödään sinne päin.
Jos sinä tarvitset apua hyvinvoinnissa, niin käänny puoleeni ja käydään tilanteesi läpi. Jos pystyn, niin ehdottomasti haluan olla apunasi ja tukenasi. Sinä teet työn, minä tuen sinua.